~~

 

Valvon taas myöhään yöhön. En ole edes väsynyt eikä nukuta kun kello pikkuhiljaa tikittää kohti aamua. Et halua mennä nukkumaan, miksi mennä sänkyyn kun tietää että tulen sängyssä monta tuntia pyörimään ennenkuin nukahdat. Lopulta kuitenkin päätät mennä sänkyyn, jolloin pyörit monta tuntia sängyssä. Nouset välillä vessaan, tupakalle tai juomaan lasin vettä. Lopulta saatat nukahtaa kun verhojen välistä kajahtaa jo seuraavan päivän auringonvalo. Laitat aina illalla kellon aamupäivästä herättämään, ettet nuku koko päivää jotta ihmiset eivät ihmettele missä olet, etteivät ihmiset hauku sinut siitä että nukut myöhään. Aamulla kuitenkin herätessäsi kellon soittoon, suljet sen ja jatkat uniasi. Parin tunnin kuluttua heräät ja mietit kuinka et halua herätä. Lopulta joudut nousemaan sängystä, jotts ihmiset eivät ihmettele missä olet.

 

Yöllä et halua mennä nukkumaan, mutta aamulla et halua herätä.

 

Välillä silmiin särkee, silmät painuvat kiinni. Näkö on sumea koska silmäsi ovat väsyneet. Sänkyyn mentäessä kuitenkin pyörit ja hyörit taas monta tuntia.

 

Muutama yö sitten, kun olin muutaman tunnin pyörinyt sängyssä alkoi niin kova ahdistus että tuntui että oksennan. Makasin kaksin kerroin naama tyynyssä, kunnes lopulta purskahdin lohduttomaan itkuun. Kun olin aikani itkenyt, itku loppui yhtä nopeasti kun se oli alkanutkin. Ihmettelin mitä helvettiä just tapahtu? Minähän en itke. En osaa enää itkeä. Jos itkettää, nielen kyyneleeni. Nyt kuitenkin itku vain tuli. Kuin salama kirkkaalta taivaalta.

 

Mietin alkaako tämä nyt olla sitä lopun alkua. Alkaako ne kaikki patoumat pikkuhiljaa pyrkimään ulos? Vai tuleeko se pohja pikkuhiljaa vastaan.

~~

 

Viime yönä en nukkunut lainkaan. Puoli kuudelta totesin ettei tuu mitään ja nousin keittämään aamukahvin.