Ystävänpäivä on vuoden jokaisena päivänä. 

Kummisedän ja mummun kanssa tuli taas kumppani puheeksi. Kummisetä tosin lopulta sanoi että älä suotta pidä kiirettä, älä ota paineita. Totesin että enhän MINÄ mitään paineita otakkaan vaan kaikki muut. Mummu odottaa saavansa ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa. Porukat taas odottaa pääsevänsä isovanhemmiksi. Ja mummu taas vaihteeksi keskustelun aikana totesi ettei kukaan mies tule mua kotoa hakemaan. Ei tulekkaan, mutta mistäs sitten? Baarista? Joo haha sielä yleensä miehet on vain yhden asian perässä (omakohtaisia kokemuksia ja kavereiden kokemuksia asiasta. Itse en koskaan ole antanut, kaverit sitäkin enemmän). Netistä? Nojoo kiitos ei, tullut kokeiltua sitäkin monesti, mutta vaikka kirjoitellessa natsaisi jutut ja muut yhteen, viimeistään kasvotusten tavatessa on tullut jomminkummin todettua ettei toinen olekkaan sitä mitä haki. Kerran muuten olin kaverin järjestämillä sokkotreffeillä. Käytiin leffassa sen äijän kanssa (joo leffa on ehkä paskin treffipaikka ku ei voi jutella). En ollut kuitenkaan leffateatterilta päässyt käveleen edes linja-autopysäkille ku sain mieheltä viestin että "jos ollaan vaan kavereita". Eli ei tainnu naama ja kroppa paljo miellyttää, ei luonteesta ja persoonasta paljo kiinni voinu olla ku ei juurilaan päästy juttelemaan. :)

Niin, mistäs niitä miehiä sit muka oikein löytää? Kavereiden kauttako? Höm, joo. Muutama kaveri on pitänyt juhlia niin että hän ja hänen kumppani on kutsunut kavereitaan. Suurin osa niistä miehistä jotka on juhliin tullut, on ollut varattuja. Tai jos eivät, niin täysin eri maailmasta kuin minä. (Esimerkkinä muutama punkkari, ei oo mun tyylistä). Useimmat kaverit tuntuvat pitävän hyvin tarkasti ystävänsä erillään, näkee niitä ystäviä yhdessä jotka myös tuntevat toisensa eli esim lukiokaverit näkee keskenään ja riparikaverit keskenään ja harrastuskaverit keskenään. Ei toivoakaan että kahdesta eri "kastista" olevat ystävät olisivat joskus samassa paikassa, eli että lukiokaverit ja riparikaverit olis samaan aikaan samassa paikassa. Noup.

Mistä niitä miehiä ihan oikeesti löytää? Oon ihan oikeesti ihan ymmälläni asiasta. Niinku mitä helvettiä oikeesti? Teini-ikäisenä se oli helppoan kun oli harrastuksia ja oli laajat kaveripiirit ja silloin tutustuttiin niihin kaverin kaverin kavereihinkin, kun sattumalta törmättiin kaverin kanssa siihen kaverin kaveriin joka oli oman kaverinsa kanssa liikkeellä. Mut näin 25-vuotiaana. Mitä vittua? Ku useimmilla kavereilla on 1) kumppani, 2) lapsi, 3) työpaikka, 4) oma asunto/talo. Tai ne kaikki. Tai vaan kolme noista. Ei tässä iässä enää "hengailla" kaveriporukassa jossain rannalla pitkin iltaa ihan vaan huvikseen, kun ei oo kiire mihinkään. Ei kenelläkään oo aikaa kun pitää käydä töissä tai hoitaa lasta tai remontoida kämppää tai muuta vastaavaa.

Jauhan ja toistan nyt itteeni, mutta ihan oikeesti, mistä helvetistä 25-vuotias voi löytää miehen itselleen?

Äitini löysi isän jälkeen miehensä, huoh, netistä. Myös tämän nykyisen jonka kanssa on ollutki kymmenisen vuotta. Netistä!! Ei saakeli ei mulla taida olla minkäänlaista toivoa.

 

Kuulostan varmaan ihan helvetinmoiselta valittavalta akalta.

 

But hey, this is me.