maanantai, 22. toukokuu 2017

I'm in a deep shit right now

Okay, first af all.. I have been thinking and writing in English almost for the last three days, so, it just feel more natural to write in english. Oh shit, where do I start. I know there would be lots of grammar mistakes but i think id someone is reading this they got the point.

Okay here's the deal.

I have talked before my obsession about Once upon a time and Captain Hook, right?

I looked back at my old posts, and realize I haven't talk about my other obsession what I got about 8 months ago. Last fall I bought GTAV and got obsessed of it. Specially with the one character, Michael. I played for hours and hours, and watched lots of clips on Youtube. I kinda fell in love with the character. I found his actor twitter and started to tweet back at his tweets. And he favourite many of them, and it felt great. I felt alive, which i haven't felt for a long time. I laughed and cursed myself asking what the hell was wrong with me? How did I get obsessed with a video game? 

But I realized that that was one of my methods to hang up on this life. I have done this before, Lord of the Rings when I was a teenager, my favourite band for the last ten years.. Since they haven't releasing an album for a 4 years, I needed to focused my passion to something else. And that was GTA.

"'We're all addicted to something that takes away the pain'"

But over the time, my GTA and Michael obsession has been faded. And I found again something else.

Uncharted 4 and it's character Samuel Drake.

Dear lord what the hell is wrong with me?

I don't have PS4, where the game has been released year ago. But couple months ago I went to visit my mom, and my brother had PS4, so I asked if I could try the game. I started it and it was so good. I couldn't stop playing it. I came back couple weeks later, when my brother wasn't at home, and I could sleep on his room, so I stayed up like 2am and played the game.

I went back couple of times, and I finished the game. Okay, this was a great game, I thinked and didn't thought it it that much.

But about two weeks ago, one of the character, Sam Drake, came into my mind. I noticed that I was watching video clips on youtube over and over again. Because I couldn't play the game at home, I needed to be part of the story somehow. I realized I thinked him alot, and last wednesday night before going to bed, I got this idea for fanfiction, and started to write it down on my phone the next morning when I headed to work.

On thursday I wrote and wrote, and in the evening I wrote more. When I friday morning moved my text to Word, there was five pages of text. I read it and it was good. But I realized, that there was something missing. I realized that the text didn't worked on my mother language. So I started to translate into English. I know my English isn't that good, but I thought I should give it a try.

And when I kept writing, I realize that it was perfect. So I started to write more and more. Almost all the weekend I sat on my apartment, writing with my computer. And when I get into bed, I wrote more on my phone. Once in a while I looked some clips on youtube to see him, and try to see what he is  deep inside.

My heart beat in my chest, and kept having this grin on my face when I think of him. I realize I'm in love with a game character. 

Holy shit, i seriously need help.

I haven't been in love with a real person for a like, 8 years? I never met someone, maybe because I'm afraid or maybe it's because my low self-esteem. And I cannot understand, why some fiction animated character is better? I cannot ever get him, or see him, or nothing. He's not even real. He's just a punch of pixels which lots of people worked on for years. Why the hell I loved him?

I don't know. My head is such a mess..

I have no idea what the hell is wrong with me. Why on earth I am like this?

(I was suppose to put a gif but it didn't work, so i just put a picture of him, lol)

835d8073c6d8bc08c1b6e307d9383dbc.jpg

keskiviikko, 12. huhtikuu 2017

Sinkkuna kahdeksan vuotta, seksittä seitsemän

Tää on sellainen aihe mitä oon miettinyt aika paljonkin. Onko näillä asioilla merkitystä? Ei varmaankaan, mutta oon kuitenkin miettinyt paljon muunmuuassa sitä miksi olen ollut sinkku nämä kahdeksan vuotta, ja tottakai sitten se miksi olen ollut seksittä (onko tuo edes oikea sanamuoto? kuulostaa todella hassulta).

Sinkkuna vuodesta 2009

Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa parisuhteeni päättyi vuonna 2009 reilun kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Voisin lyhyesti avata sitä suhdett (en muista olenko sitä kuinka paljon täällä jo avannut mutta whateva). Olimme toisemme ensimmäiset, monessakin suhteessa, ellei jopa kaikessa mitä parisuhteessa teini-iässä voi vaan kokea. Häneltä sain minun ensisuudelmani, mutta hänellä oli siltä saralta jo jonkinmoista kokemusta. Muuten aikalailla kaikki asiat koettiin ensimmäisen kerran yhdessä. Noin vuoden seurustelun jälkeen kuvioihin alkoi vahvemmin tulla eräs hänen naispuolinen ystävänsä, josta sitten tapeltiin enemmän ja vähemmän. Valheita, peittelyitä ja salaa tapaamisia ("koska olisin muuten suuttunut"). Yritin luottaa mutta koska toinen selkäni takana tekstaili ja soitteli hänen kanssaan, tottakai olin hyvinkin mustasukkainen ja pelkäsin että heidän välillään on jotain muuta. Minulle vannottiin että he ovat vain ystäviä. Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja sanoin että valitse. Minä tai Hän. Ei kuulemma voinut valita meidän väliltä. Totesin että se kertoo sitten kaiken ja päätin suhteen. Kuvitellen että hän palaisi luokseni. Näin ei käynyt ja sain kuulla muutamia kuukausia myöhemmin että hän ja ystävänsä olivat alkaneet seurustelemaan vain viikkoja meidän erostamme. Eli eikös se jo kerro kaiken ja varsinkin sen että epäilykseni eivät olleet aiheettomia? Olin aivan helvetin sekaisin sen jälkeen. Aika lailla siitä seuraavan vuoden-puoltoistavuotta elin kuin usvassa. En muista siitä ajasta paljon mitään.

Enkä tuon jälkeen ole juurikaan uskaltanut ihastua, saatika sitten rakastua. Pelkään että minua satutetaan ja minut jätetään yksin. En uskalla luottaa ihmisiin, koska pelkään että he eivät ole sen arvoisia. Kyseenalaistan edelleen hyvinkin paljon ihmisten sanoja ja tekoja, epäilen että he yrittävät hyvitellä jotakin mitä he ovat tehneet väärin minua kohtaan.

Noh, olen kyllä muutaman kerran ollut hieman ihastunut tässä vuosien aikana ja tunteet ovat saattaneet ollakkin molemminpuolisia, mutta olen lopulta pelästynyt omia tunteitani ja vetäytynyt sisälle kuoreeni. Olen saattanut jättää yhteydenpidon täysin nolliin ja antanut vastapuolenkin mahdollisten tunteiden kuihtua pois. Ja yhtä ihastus tai "laastariihastus" asiaa käsittelen aivan pian.

Tottakai osasyynä kaikelle on varmasti myös huomattava ylipainoni ja sen tuoma huono itsetunto. Enkä varmasti ole edes miesten mieleen ylipainoni takia. Tästä aiheesta kirjoitan sitten oman vuodatuksen.

-- Jos ihmiset, jotka tuntevat minut tai tunsivat meidät meidän suhteemme aikana, saattavat tunnistaa meidät tästä julkaisusta, mutta ei voi mitään. Kirjoitan vain mitä ajattelen. Tarkoitukseni ei todellakaan ole haukkua tai mustamaalata entistä kumppaniani. Toivon hänelle ja hänen perheelleen pelkkää hyvää ja toivon että hän on onnellinen. Olisin toivonut ja toivon edelleen että olisimme voineet nähdä vielä kasvotusten ja päättää tämä asia lopullisesti niin, että molemmat tietävät että elämä jatkuu ja että kaunoja ei ole. Tottakai muutaman vuoden olin hyvinkin sekaisin ja katkera eksälleni mutta olen kasvanut ja todennut kuinka idiootti olinkaan aikanaan. Ja olenkin hyvin pahoillani kaikesta. --

 

Seksittä vuodesta 2010

Edelleen tuo sana seksittä kuullostaa todella oudolta mutta käytän sitä nyt kuitenkin. Okei, eli olen ollut sinkkuna vuodesta 2009, mutta seksiä olen kuitenkin harrastanut vielä vuoden 2010 puolella? Mitä tämä on?

No tämähän on sellainen asia mistä en todellakaan ole ylpeä. Nimittäin vuoden 2010 alussa, vajaa vuosi erostani, päätyi erään hyvän ystäväni entinen poikaystävä minun sänkyyni. Eikä  vain kerran. Itse asiassa taisi käydä kolme kertaa minun vällyjeni välissä. Tunsimme toisemme entuudestaan ystäväni kautta, olimme hengailleet samassa porukassa sen jälkeen kun olin eronnut. Hän oli lähtenyt kesällä armeijaan ja jotenkin aloimme tekstailemaan siinä ennen kun hän erosi ystävästäni. Ja eron jälkeen viestittely kiihtyi. Tekstailimme vaikka mistä taivaan ja maan väliltä ja koska omasta erostani ei ollut kanssa ollut ollut kauaakaan aikaan, olin iloinen että sain joltakin vähän tukea ja turvaa ja huomasin olleeni jopa ihastunut. Vaikka tiesin että kyseessä on hyvän ystävän entinen, eli kirjoittamattoman säännön mukaan kiellettyä tavaraa. Mutta ystäväni oli jo uudessa suhteessa ollut periaatteessa jo ennen heidän virallista erooan, niin ajattelin että ei tämä haittaa. Kerran sovimme että tämä mies tulee luokseni kun hän oli joissain juhlissa lähistöllä.

Istuskelimme siinä olohuoneessa sohvalla katsoen televisiota. Tilanne oli aika jännittynyt. Nostin jalkani hänen jalkojen päälle, ja hän alkoi sitten kutittamaan minua jalkapohjista. Lopulta kutittaminen siirtyi kainaloihin ja muualle vartaloon josta sitten tilanne päätyi suutelemiseksi. Hetken aikaa siinä sekalaisten tunteiden sokaisemana suutelimme kunnes lopetin ja vetosin että tämä ei ole oikein koska olet ystäväni entinen. Asia jäi siihen. Kun siirryimme sänkyyn nukkumaan hetken päästä olimme taas toistemme kimpussa. Hetken kuluttua taas lopetin ja sanoin ettei me voida, että sä oot mun ystävän eksä. Hän totesi siihen jotain että ei sitten ja käänsi kylkensä. Hetken aikaa makasin siinä selälläni tuijotellen kattoa sydämen hakatessa rinnassa tuhatta ja sataa. Kunnes totesin että vitut ja siirryin hänen päällensä suudellen. No siinä sitten aikamme puuhailtiin kunnes aloimme lopulta nukkumaan sen kummemmin sanoja vaihtamatta. Aamulla hän lähti. Jatkoimme tekstailua normaaliin tapaan. Välikohtauksesta puhumatta sen kummosempia. Parin viikon päästä hän tuli oveni taakse. Riuhtaisin hänet sisälle ja suutelin. Siitä seisomalta suoraan makuuhuoneeseen. Hommat hoidettiin ja hän lähti. Mietin että mitähän tämä nyt oikein on. Ja otin sitten viesteissä asian puheeksi. Hän sanoi olevansa kiinnostunut minusta mutta hän tarvitsee aikaa erosta toipumiseen. Okei selvä, edetään hitaasti.

Jälleen hän ilmestyi armeijan vapaillaan oveni taakse. Jonkin aikaa siinä juttelimme niitä näitä kunnes päädyimme jälleen makuuhuoneeseen. Tämän jälkeen viestittelykin laantui. Ja myöhemmin hän kertoi että olin hänelle vain lohdutuspano. No toisaalta se oli itsellenikin semmoista laastaria, ja toisaalta olisin ehkä halunnut että se olisi kehittynyt pienimuotoiseksi laastarisuhteeksikin mutta kyllä se sen verran kovaa kolahti itsetuntoon että en lopulta kelvannut hänelle kuin panoksi.

Meikäläinen on sellainen ihminen että tarvitsen tunteita harrastaakseni seksiä toisen kanssa. Miten tiedän tämän? Siitä, että kyllä baareissa on vuosien mittaan tullut miehet yrittämään iskemään, tanssimaan selän taakse painaen seisovan kalunsa mun selkään, vihjaten mitä on mielessä. Eli kyllä mahdollisuuksia on ollut. Mutta en ole niihin ryhtynyt. Minun mielestä seksi on osa suhdetta, osa kahden ihmisen jotka rakastavat toisiaan, luottavat ja kunnioittavat toisiaan, välinen rakkauden tunnustus.

Mutta mites ystäväsi? Saiko hän kuulla sinusta ja hänen entisestään? Kyllä, kyllä sai. Olin mennyt avautumaan meistä eräälle yhteiselle ystävällemme joka reilun puolen vuotta osasi pitääkkin salaisuuden. Syytä en tiedä miksi, mutta lopulta hän kertoi ystävälleni asiasta. Hän oli vihainen. Ei, hän oli raivoissaan. En oikeastaan puolustellut tai selitellyt tekoani, taisin vain sanoa että siinä nyt kävi niin, ei voi mitään. Välimme olivat poikki varmaan reilun puolen vuotta kunnes hän tuli pyytämään anteeksi ja sanoi että ei yhdenkään miehen pitäisi tulla meidän väliimme, että kaikkihan me teemme virheitä. Ja olemme edelleenkin ystäviä.

Totta, kaikki me teemme virheitä. Eri asia on, opimmeko niistä.

tiistai, 11. huhtikuu 2017

Vuoden määräaikainen työpaikka

Hyvää huhtikuuta ja tulevaa pääsiäistä!

Se on semmonen asia et meikäläinen on tässä kuukauden verran ollut jo töissä. Kyseessä on vuoden määräaikainen työpaikka, se että mitä teen ja missä oon jääkööt salaisuudeksi ettei mun henkilöllisyyteni paljastu. Toisaalta jos yhtään mun perheenjäsenet on sattuneet eksymään tänne mun vuodatussivulle, (joka on kuitenkin hyvin epätodennäköistä) niin he tietävät kuka olen, mutta pääpointtina on tässä mun blogissa että saan anonyymisti kirjoitella ihan mitä päähäni pälkähtää. Enimmäkseenhän tämä on ollut sellaista ajatusten ja tunteiden purkua (silloin kun oon jaksanut kirjoittaa..). Ja oikeasti tämä olisi kyllä niin loistavaa terapiaa että koitan kirjoitella ainakin kerran viikossa.

Eli siis töissä kuukauden verran. Noh, miltäs se on maistunut?

Itse asiassa maistunut oikein hyvälle. Pikkaisen pääsin tuurilla tähän paikkaan, sain vähän kiertäen kaartaen vinkkiä tästä paikasta ja taisin olla sitten jopa ainut hakija, että voitte vaan kuvitella mikä paikka on kyseessä jossei hakijoita ole. Ihan täyttä päivää teen ja saatan jopa olla viikonloppuhommissakin joskus. Palkkakin on ihan mukava, toisaalta osahan niistä tulee jossain vaiheessa menemään ulosottoon, mutta kyllä sen kärsii kun tietää että velat pienenee. Vai pieneneekö? No enpä tiedä pieneneekö velat vai väheneekö korot mutta olempahan ainakin yrittänyt.

No mutta miksi sanoin että "jossain vaiheessa"? No sen takia että oompas tässä alkuvuodesta sitten kusassu raha-asiani oikein kunnolla. Pelaaminen pääsi ottamaan valtaa sen jälkeen kun olin epähuomioissani jättänyt jossain vaiheessa yhden kuun vuokran maksamatta (osasyynä tähän oli kelan sekoilut mun asumistuen tarkistuksen kanssa), ja yritin pelaamalla voittaa rahat että saan vuokrat ajantasalle. No tottakai siinä kävi sitten niin että olin sitten pelannut ne vähätkin rahat kun yritin saada lopulta voitettua sen mitä olin pelannut. Eli sama saatanan oravanpyörä mikä pelaamisesta aina tulee.. Kävin vuokranantajalla vuokravalvonnassa juttelemassa vuokrarästeistä ja sovimme että teen maksusuunnitelman että miten saan vuokrat ajan tasalle. No tein maksusuunnitelman ja maksoinkin kolme erää sovitusti pois. Mutta sitten kusi. Koska mulle oltiin alunperin sanottu palkkapäivä väärin, niin ensimmäinen palkka olikin sitten yli puolet pienempi kun mitä kuvittelin ja paljon aikaisemmin kuin mitä alun perin oltiin sanottu (esimiehen kanssa allekirjoitin työsopimuksen (jossa ei lukenut koska on palkanmaksupäivä) jonka jälkeen tutustuin työpaikkamentorin  kanssa hieman työpaikkaan, ja hänellä oli väärä käsitys työnkuvastani, joten sanoi minulle alunperin väärän palkanmaksupäivän. Enkä siitä summasta mitä sain pystynyt maksamaan vuokraa sen verran mitä olen maksusuunnitelmassa luvannut. Tällä hetkellä rästissä on viime kuusta noin 1/3 ja tämä kuukausi jonka eräpäivä on tänään, ja eilen olisi pitänyt maksusuunnitelman mukaan maksaa sen verran että se olisi kuitannut viime kuun rästin pois ja tästä kuusta noin 2/3. MuttaReilu kahden viikon päästä tulee seuraava palkka (joka on luojan kiitos kokonainen palkka). Tällä hetkellä mulla on rahaa n 30e ja sillä pitäisi pärjätä sen reilu kaksi viikkoa. Eli sen takia "jossain vaiheessa" että en soita ulosottomiehelle että tulee tilille ennenkuin olen saanut raha-asiat siihen kuntoon että hän voi käydä vetäisemässä kunnon loven siihen tiliin mikä tulee.

Kirjoitampas taas ihan sekalaisia. No väliäkös tuolla kun ei tätä kukaan lue niin ei kenenkään tarvi selkoo saadakkaan.

Että munarikasta pääsiäistä vaan.

torstai, 5. tammikuu 2017

Vuosi 2017

Siis ei voi olla totta. En tiedä mitä mä sitten äskön oikein näppäimistöstä painoin, mutta jotain kuitenkin onnistuin tekemään että mun äskön kirjoittama teksti katos jonnekkin. Enkä mä varmaan kun saatana puoli tuntia varmaan kirjoittanu sitä. Nytkö pitäisi kirjoittaa kaikki uudestaan? Joo-o ei tuu onnistuun ainakaan yhtä intensiivisesti, perusjutut.

Joo eli siis se ois vuosi 2017, ja melkein 9kk mun edellisestä kirjoituksesta. No aiemmin mulla ei ollut tietokonetta vaan kirjoitin tekstit puhelimella joka oli aika hankalaa. Jos nyt sitten sais kirjoteltuu vähän useemmin. Ainakin toivottavasti. Ja jos en painele ihme nappeja kesken kirjottamisen.. :D

No mistäs sitä alottais.

Peliongelma

Pelaamattomuuden suhteen asiat on suhteellisen hyvällä mallilla, tosin viime kuussa tapahtui aika paha repsahdus. Mutta ehkä yksi repsahdus on sallittua? Tuli meinaan sen verran hirvee henkinen krapula että en kyllä halua enää uudestaan kokea sitä. Nytkin alkaa oksettaan kun edes ajattelen sitä paskaa oloo mikä pelaamisesta aiheutu. Hyi.

Ylipaino

Oon kaks kertaa käyny ravitsemusterapeutilla ja kolmannen kerran meen vielä huhti-toukokuun aikana. Samaa paskaa ja samat liput ja laput ja vihot sain mitä mulla oli jo kotona, mutta eiköhän se edes vähän motivoi kun on joku jolle ripittäytyä ja joka on ns asiantuntija? U know? Semmonen jonne ei kehtaa mennä monen kuukauden päästä vaan todetakseen että joo en oo tehny mitään asioiden eteen. Tosin ekalla käynnillä hän sanoi että hänen pitäisi tehdä yhteistyötä psykologin kanssa, koska paino-ongelmat liittyy monesti psyykkisiin ongelmiin. That is true.

Ystävyyssuhteet

Noh, tähän ei oo oikeestaan mitään sanottavaa muuten, muttakun oon täälläkin kirjoittanut siitä mun yhdestä ystävästä joka mm feidas mut tosi usein? Tai ainakin luulin olleeni kirjottanu koska nyt en kyl löydä mitään kirjotusta siihen liittyvää.. Vai onkohan mun pitäny kirjottaa ja oon sen puhelimeen kirjottanu joskus valmiiks mut en oo koskaan käyn julkasemassa sitä? No kuitenkin. Tossa syksyllä näin sattumalta mun entisen parhaan ystävän lähikuppilassa. Josta en ollut varmaan vuoteen kuullu mitään. No hän oli ihan innoissaan kun nähtiin ja plaaplaaplaa. Kauheesti selitti kuinka on ollu ikävä ja kuinka ei oo menny päivääkään että olis mua ajatellut. Just joo, mikset oo sit näyttäny sitä? No olin aika viilee ja kylmä. en juurikaan vastannu tai hymyilly tai mitään. Oli jotenkin tosi epämukava olo. No kun olin lähdössä kotiin hän sanoi tulevansa samaa matkaa että hän siirtyy toiseen kuppilaan. No käveltiin siinä sitten ja hän oli niin innoissaan ja selitti kaikkee paskaa siinä kovasti, ihankun oltas edellee parhaita ystäviä. En oikeestaan puhunu juuri mitään vaan mietin et miten mä voisin sanoo sille et joo no mun mielestä meillä ei enää mitäää ystävyyttä ookkaan tai jotain! No kun teiden oli aika erkaantua niin hän niin kovasti halasi minua ja sanoi että "Olet rakas! Ja pidetään enemmän yhteyttä" ja itse totesin vaan jotain "Mm". Tiet erkani. Heti alkoi aivan hirvettävä ahdistus ja mietin et mitä helvettiä mä teen. SIinä oli mun ehkä ainut tilaisuus sanoo et mitä mä oikeesti ajattelen.

No käppäilin kuitenkin kotiin. Kotona olin jo melkein sängyssä kun aloin miettiin et ei saatana, jossen mä nyt mee sanoon sille niin mä en saa toista mahdollisuutta. No ei muutakun vaatteet takas niskaan ja menoks. Matkalla vedin ties kuinka monta tupakkaa ja mietin mitä hemmettiä mä oikeen sanon. No sisällä sitten ettin tämän ystävän ja terassiltahan tämän löydin ja hän oli ihan "Ai ihanaa sä tulit tänne." ja olin vaan sillainen et joo meidän ehkä pitäis puhua. No hän oli ensin vähän ihmeissään että miksi, mutta sanoin että pitää vähän puhua. No hän hämmentyneenä istahti viereen ja kysyin vain että mikä sen mielestä tää meidän ystävyyssuhde tai jos tätä semmoseks voi enää sanoo on. Hän siinä sitten totesi että juu ei nähdä ja olle yhteyksissä enää juurikaan ja olin et no mistähän se mahtais johtua. Hän ei oikein osannut sanoa siihen mitään ja sanoin että "No suoraan sanottuna mulla ainakin meni hermot siihen että sä feidasit mut melkein joka kerta kun oltiin sovittu jotain." Hän oli ihan ihmeissään että miten niin. No kerroin sitten muutaman esimerkin, ja kuinka melkein aina kun sovimme jotain ja hän lupasi ilmoittaa koska on valmis, tai koska voin mennä kahville ym, hän ei koskaan ilmoittanut ja minä iltamyöhään asti aina odotin hänen ilmoitustaan. Arvatkaa mitä hän teki? Hän rupesi itkemään ja kysyin "MIKSET KERTONU MULLE AIEMMIN". Olin hetken aikaa että ai, munko vika tää kaikki onkin? Hän itki että mun pitäisi tietää kuinka masentunut hän on ja kuinka hän on pitämään huono yhteyttä ihmisiin ja kuinka hänellä ei ole vapaa-aikaa ja energiaa muille ihmisille, ja kuinka hän ei ymmärrä vihjailua vaan hänelle pitää mennä suoraan sanomaan jos hän on ollut paska ystävä.. Hän melkein vyörytti kaiken mun niskoille. Onneksi pidin itteni kylmänä enkä suonut kyseiselle henkilölle enää kyyneltäkään, ja sanoinkin hänelle jossain vaiheessa että olen hänen vuokseen itkenyt jo niin paljon, että oon ilmeisesti tuhlannut jo kyyneleeni hänen kohdallaan. Hän itki kuinka ei ole mennyt päivääkään ettei mua olisi ajatellut ja kuinka monesti mun talon ohi mentyä ajatteli että tulisi kylään. No miksei tullut? En saanut vastausta. Jäi niin paljon sanomatta silloin, jotka jälkikäteen tuli mieleen (mm siihen että on huono pitään yhteyttä ja on huonosti vapaa-aikaa ja energiaa muille, että on se kumma että facebookissa monena viikonloppuna lisätään niin kivoja kuvia kun on oltu muiden ystävien kanssa jossain, että onko he sit samanlaisia ystäviä kun minä, että he ovat ottaneet yhteyttä häneen yms?).

Mutta sain kuitenkin sanottua sen mitä ajattelin. Tuosta hetkestä on varmaan 4 kuukautta, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään. Kyllä minä häntä ikävöin, hyvinkin paljon, mutta jos minun avautumiseni ei hänen ajatuksiaan sen vertaa avannut, että hän olisi ollut valmis tekemään töitä (mm oman käytöksensä suhteen) jotta voisimme uudelleenrakentaa ystävyytemme, voin vain todeta että tämä on kaikista paras ratkaisu. Kun ystävyys on yksipuolinen, se silloin on yksipuolinen.

 

No johan tulikin tekstiä ja varmaan helvetin sekavaakin mutta sainpahan purettua sen.

Muttamutta. Ei tässä varmaan enää sen pidempii jaksa jaaritella. Eiköhän olis nukkumatin aika. Jeejee.

Night.

sunnuntai, 7. elokuu 2016

Introvertti - selitys kaikkeen?