Näin viime yönä todella outoa unta. Muistan sen hyvin, ja käydessäni läpi unta, jopa tunnen uudestaan ne kaikki tunteet mitä siinä unessa tunsin. Oon lähes aina muistanu mun uneni edes osittain, ja monesti unien tunteet jatkuva pitkälle seuraavaan päivään.

Se miksi uni, unen mahdollinen merkitys ja tunnetut tunteet kiinnostavat ja häiritsevät minua, johtuu siitä että unen keskeisenä hahmona oli eräs vanha ystäväni. Joten pohjustan hieman.

ALLU

Kutsun häntä hänen oikealla lempinimellään, jolla olen hänet aikanaan tuntenut. Tutustuttiin Allun kanssa kun oltiin alle kymmenen vuotiaita. Asuimme samassa taloyhtiössä ja monta vuotta pyörimme pihapiirissä muiden lasten kanssa. Allu oli mitä ihanin ystävä ikinä. Hän ymmärsi, kuunteli ja lohdutti, vaikka niinä ikävuosina ei suuria ongelmia vielä ollutkaan. Allu oli suosittu ja koulussakin hänellä oli laaja ystäväpiiri ja varmaan kaikki tytöt olivat ihastuneita häneen. Myös minä. Allu oli tietoinen asiasta, eikä se häirinnyt ystävyyttämme. Myöhemmin laskeskelin vanhojen päiväkirjojeni avulla ihastukseni kestäneen melkein 7 vuotta.

Molempien muuttaessa muualle pidimme yhä yhteyttä. Hän jopa kutsui minut hänen rippijuhliinsa. Vuotta aikaisemmin hän oli ollut minun juhlissani. Pikkuhiljaa kuitenkin erkaannuimme. Minä löysin poikaystävän ja lähdin opiskelemaan muualle.

Tiemme lähtivät eri suuntiin n. Vuonna 2006. 7 vuotta tutustumisestamme. Ei yhteydenpitoa. Facebookissa olimme kyllä kavereina. Ehkä silloin tällöin muutama sana vaihdettiin keskustelussa.

Olisiko ollut kolmisen vuotta sitten.. Tai nelisen vuotta. Kuitenkin. Olin kavereiden kanssa baarissa. Olimme vallanneet sohvan ja muutaman nojatuolin itsellemme. Josaain vaiheessa mieshenkilö käveli pöytämme ohi ja katsoin että se olisi ollut Allu. En kuitenkaan kiinnittänyy asiaan sen enempää huomiota, ajattelin ettei ole. Jonkin ajan kuluttua kävin kaverin kanssa tupakilla ja jäin seisomaan pöytämme eteen. Katselin ympärilleni ja katsoin että ihankun Allu istuis baaritiskillä yksin. Tuijotin ja tuijotin ja tulin tulokseen että Alluhan se sielä. En uskaltanut mennä juttelemaan, pelkäsin ettei Allu tunnista mua tai halua tunnistaa. Seisoskelin siinä ja kattelin samaan suuntaan missä Allu oli, toivoen että Allu huomais mut. Lopulta huomaan kun Allu nousee jakkaralta ja lähtee mitä levein hymy naamalla kävelemään mua kohti.

Hymyhän sen levisi minunkin kasvoilleni. Halasimme pitkään. En olis ikinä halunnut päästää irti. Allu tuli pöytäämme istumaan. Minä istuin nojatuolissa ja hän edessäni rahilla. Itse asiassa ihan rahin reunalla. Muistan kun istuttiin siinä ja Allu piti mun käsistä ja katsoi mua syvälle silmiin kun juteltiin. Muistellessani koko tilannetta mun sydän alkaa hakkaan tuhatta. Se oli vain jotain upeaa. Muistan että Allu sanoi et se on ikävöinyt mua. Ja kerroin kuinka oon ikävöinyt sitä. Lopulta silloinen paras ystäväni tuli väliin esittäytymään.
"Moi oon ***, ***n paras ystävä."
Allu nousi ylös ja esittäytyi;
"Oon Aleksi, ***n entinen paras ystävä, sinäkö oot vieny mun paikkani ***n parhaana ystävänä?"
Siinä vaiheessa teki mieli alkaa itkemään. Se tuntui hyvältä.

Ennenkun Allu lähti jatkamaan omaa juhlintaan halattiin vielä pitkään. Kumpa mä en ikinä ois päästäny irti.. Laitoin seuraavana päivänä facebookissa viestiä, jos voitais nähdä selvinpäin jossain rauhallisessa paikassa ja vaihtaa kunnolla kuulumisia kun eihän sielä metelissä paljoa kuullut. En saanut koskaan vastausta.

Se oli viimeinen kerta ku näin Allun. Oon muutaman kerran nähnyt hänen kulkevan kaupungilla.

Hän ei ole enää facebookissa. Hänestä ei löydy enää minkäänlaisia tietoja googlen kautta. Ei yhtään mitään.. Ihanku kyseistä ihmistä ei olis koskaan ollutkaan olemassa. Ja on ollut. Mulla on valokuva-albumeissa kuvia kun oltiin lapsia!

Tiedän minkälaisissa porukoissa Allu on aikanaan pyöriny. Tiedän että yksi hänen hyvistä ystävistään menehtyi huumeisiin joitain vuosia sitten. Sen takia pelkäänkin, onko Allulle sattunut jotain. Onko Allu enää edes hengissä. Oon miettinyt välillä että laitan facebookissa Allun isälle viestiä et onko Allulla kaikki kunnossa kun en tiedä mitään.

Joo. Kyllä. Meidän ystävyydestä on jo kymmenen vuotta aikaa. Allu kuuluu menneisyyteen. Mutta en mahda sille mitään että mä ikävöin kyseistä ihmistä helvetin paljon ja haluan tietää onko sillä kaikki hyvin.

Tulee nyt helevetin pitkä postaus. Mutta ei voi mitään.

UNI

Alussa olin jossain mettässä jossa jonkun koivu oli kaatunu ja se oli ison männyn ja toisen puun alla. Alettii ottaa niitä puita pois et saadaa se koivu pois. Sit lähettii käveleen syvemmälle metsään. Yhtäkkiä oli tosi synkkää ja kivistä ja joku vuori (?) jonka sisällä oli semmonen iso korkea metallinen torni, vähän niinku semmonen sähkötolppasysteemi. Mut sielä keskellä meni joku epämääräinen hissi/pora/painosysteemi (ihanku jostain sciencefictionista). Ja yhtäkkiä ihmiset oli ihan outoja kenen kanssa olin ja tilanne vaikutti vähän siltä et olisin ollu niinku joku vanki tms. Sit sieltä hissistä tuli yks mun vanha luokkalainen ja sen veli (joka on se Allun menehtynyt kaveri) ja joku kolmas ja aattelin et "jaahas kato ****in veljekset." Ne oli ihan öljyssä tai jossain liassa. Sit aattelin et niiltä pääsen ainakin kysyyn tietääkö ne mitään Allusta. No meitä muita oli neljä ja mua alko heikottaa kun kattoin ylös sitä tornia pitkin ja kun se vaan jatkujajatku ja lopulta menin istuun lattialle ja nojasin seinää. Muut jutteli keskenään ja nousin et meen veljeksien uo kysyyn Allusta mut oven kohalla näin et Allu oli ulkona ja jutteli jonku kanssa. No lähin sit käveleen ulos ja ne lähti tuleen sisälle päin. Yritin hirveen hiljaa ja huomaamattomasti sanoo Allulle et oisko sillä hetki aikaa jutella mut melkein heti vaan halattiin toisiamme.

Allu halas mua kaulan ympäriltä ja mä selästä. Ja halattiin helvetin pitkään ja en ois ikinä halunnu päästää irti ja taisin vähän itkeekki. Muistan et ainaki ahdisti ihan hirveesti ja Allu kysy et mikä on ja sanoin vaan et mun on vaan niin helvetin paha olla. Ja vaan halattiin. Lopulta irtauduttiin ja kysyin et missä vitussa oot ollu ku et oo enää facessakaan eikä susta löydä mitään tietoo googlettamalla et ihanku oisit vaan lakannu olemasta. Et oon iso-jonin kans (vaik oikeesti kyl hennan) mietitty ootko enää ees hengissä ja kuinka oon aatellu et laitan isälles facessa viestiä et onko Allulla kaikki hyvin. Allu sano et ei sen ois ollu vielä pakko poistaa mitään ku ei se oo virallisesti alkanu tekee töitä mut se aatteli et nii on parempi. Se kerto vaan et sen työ on helvetin salasta ja vaarallista ja sen todellakin pitää niinsanotusti pyyhkiä itsensä pois maailmankartalta. Sen enempää se ei ehtiny oikeen sanoo kun sen pomo tuli paikalle.

Sillä pomolla oli kolme jotain hime elukkaa jotka oli vähän niinku koiria tai jotain ja se pomo oli helvetin vihanen ja ne elukat alko tulee mua kohti. Jouduin selkä seinää vasten ja Allu huus mulle et älä kato niitä silmiin tai ne hyökkää. Laitoin silmät kii ja olin paikallani seinää vasten ja tunsin kun yks niistä elukoista tuli haisteleen mun kättä. Lopulta se pomo naureskeli et katotaas mihin muuhun susta on ja käski mun lähtee. Lähdin juokseen ni eikös ne elukat lähteny perään. Päädyin umpikujaan sellaselle aukeelle (vähän niinku leffoisaa kun on joku autoromuttamo ja sielä onki yhtäkkiä semmonen ympyränmuotonen tyhjä alue johon johtaa vaan yks tie). Käännyin ja näin kun ne elukat tulee mua kohti ja lysähdin polvilleni ja peitin pääni käsillä ja huusin niin paljon ku kurkusta lähti. Ja musta lähti semmonen suojakilpi tms (semmonen ku twilightin bellalla) ja ne elukat muuttu kiveks.

Meidät vietiin sinne sisälle ja se pomo kävi ihan hiilenä Allulle ku Allu oli kertonu mulle mitä ne tekee. Allu vanno ettei kertonu mulle mitään ja se pomo sano et se tietää kyllä ja jotenkin asia liitty Allun isään ja annettiin kuva et ne on kiduttanu tai tappanu Allun isän ja mä menin ihan shokkiin ja Allu tuli sanoon mulle et ei mun tarvi huolehtii ei ne oo tehny sille mitään. Allun pomo yritti tappaa mut ja Allu aneli ettei se tekis sitä.

Sit se pomo keksi, et minä ja Allu kärsittäis paljon enemmän jos mä en muistais Allua ollenkaan ja Allu eläis tiedossa etten mä muista sitä. Et mun muistot Allusta viedään 7 vuodeks jonka jälkeen Allulla on mahdollisuus ilmottaa mulle et se on hengissä. Lopulta Allu sai sovittua asian niin että multa viedään koko sen päivän muistot neljäks vuodeks, eli eläisin neljä vuotta siinä samassa epätietoisuudessa et onko Allu edes hengissä vai ei, mitä tunsin ennenkun näin Allun siinä pihassa.

Seuraavaks oon äiten ja siskon kanssa jossain omakoti/rivitalon takapihan terassilla tupakilla, ja ihmetellään et mitä Allulle on tapahtunu kun tuntuu ettei siitä oo merkkejä et se ois enää ees hengissä...