Äite ja sisko kävivät eilen, en puhunut kummallekkaa mitää. Sisko tuli jo puolilta päivin mutten vaan jotenkin saanu avattuu suutani, ehkä siks koska tieto on levinny jo niin monelle. Iskäkin meinaan soitti siinä jossain vaiheessa et onko mulla huolia, pikkuveli oli sanonu sille et sisko tulee koska haluan jutella. No sanoin kertovani myöhemmin. Mut mitä mä kerron?

Äite kun tuli yritti sit vähän kysellä et mikä on. No ei mikään. Kai sun ny joku on. No ku vituttaa. No mikä vituttaa. Kaikki. Erittele, sano joku yksittäinen juttu mikä vituttaa. No ei oo mitään yksittäistä ku kaikki vituttaa. Ja totta se onkin, en oikein osaa eritellä mikä vituttaa ku tuntuu et kaikki vituttaa. Alko vituttaan sekin et äite alko siinä kyseleen ja lässyttään. Loppuviikosta joudunkin sit kuunteleen iskän lässytystä asiasta. Ja oon kaikkien silmätikkuna. Ja sitä kaikista vähiten halusin.

No äite sit pyysi että jos lähtisin niiden mukaan niille pariks päivää. No lähdin, sit ku olin pakannu aloin miettiin et hei, munhan ei pitäny mennä sinne ennenku BB loppuu. Ja aloin miettiin et miks mä meen sinne kun aamulla kaikki lähtee töihin ja kouluun, oon siä kuitenkin yksin. Ihan niinku olisin kotonakin.. No lähdin sit kuitenkin.

Varmaan huomenna sitten, tai torstai-aamuna lähden takas kotiin. En oo puhunu äitelläkään mitään, ei oo kukaa paljo kysellykkää. Fiilis on siä ollu paljo parempi, tullu naurettuu ja heitettyy läppää. Se on se seura, yksinäisyys taitaa ollakkin se suurin ongelma mulla tällä hetkellä. Itse tottakai voisin vaikuttaa siihen asiaan, mutta... Niin.. En tiedä.