Tällä viikolla napsahti nakki. Isän äiteä eli mummia käydä ruokkimassa ja kaupassa. Isä on evakossa putkiremontin takia. Tai rapussa ja pihassa tekevät jotain ja voi olla vesikatkoksia klo 7-15.30 jolloin ei saa vessaakaan käyttää ja iskä mahavammasena lähti kaverille evakkoon ettei tarvi miettiä vessaan pääsyä. Ja kummi-setä joka yleensä on mummin ruokkinu ja kaupassa käyny lähti kummi-tädin kanssa lapselle kyläileen. Joten nakki napsahti mulle. Oon ennenki hoitanu homman, ei siinä mitää. Samassa taloyhtiössä kun asuu niin äkkiähän sen käy ruokkimassa. Tai siis lämmittää ruuan ja katsoo et se syö, ei sitä ruokkia tarvi.

Ja olis se iskä kotona pärjänny sen pari tuntia, eli ihan varmaan mun kiusaks lähti evakkoon et sain nakin ittelleni. Ei se haittaa hoidanhan mä äidinäitiäkin eli mummua ni voi sitä isänäitiäkin välillä auttaa. Varsinkin kun iskä siitä usein huomauttaakin kun käyn mummulla joka päivä ja saunassa sen kanssa joka lauantai, mutten käy mummilla. Mut mummin kans ei olla niin läheisiä kun mummun, mummu on kuitenkin sen verran hyväkuntoinen ja hyvämuistinen että sen kanssa ei tuu kiusallisia hiljaisuuksia mitä mummin kanssa. Mummun kanssa jutellaan monista asioista, politiikasta, säästä, urheilusta. Ja vaikks istuttais vaan hiljaa ja katsottais televisiota ei hiljaisuus oo koskaan kiusallinen. Mummin kanssa ei taas oikein mitään puhuttavaa keksi, ja ei mummilla ikinä oo kuulokojettakaan korvassa ni ei se ees kuule mitään. Rakastan molempia niin paljon ♥

Pelko ehti ottaa vallan

Pikkusisko joutu tänään sairaalaan. Tulehdusarvot 330 ja todella paha angiin, antibioottia suoraan suoneen. Mut onneks on nyt hoitavissa käsissä ♡Ehdin jo taas pelätä pahinta kun odottelin äiten soittoa et mitä ensiavussa tapahtuu. Aamulla oli käynyt siis terkalla, lääkärillä ja labrassa ja lääkäri oli soittanu kotiin etttä tulehdusarvot on niin korkeet et nyt ensiapuun.

Huomenna mummin ruokkimisen jälkeen suuntana sairaala siskoa katsomaan.