Siis ei voi olla totta. En tiedä mitä mä sitten äskön oikein näppäimistöstä painoin, mutta jotain kuitenkin onnistuin tekemään että mun äskön kirjoittama teksti katos jonnekkin. Enkä mä varmaan kun saatana puoli tuntia varmaan kirjoittanu sitä. Nytkö pitäisi kirjoittaa kaikki uudestaan? Joo-o ei tuu onnistuun ainakaan yhtä intensiivisesti, perusjutut.

Joo eli siis se ois vuosi 2017, ja melkein 9kk mun edellisestä kirjoituksesta. No aiemmin mulla ei ollut tietokonetta vaan kirjoitin tekstit puhelimella joka oli aika hankalaa. Jos nyt sitten sais kirjoteltuu vähän useemmin. Ainakin toivottavasti. Ja jos en painele ihme nappeja kesken kirjottamisen.. :D

No mistäs sitä alottais.

Peliongelma

Pelaamattomuuden suhteen asiat on suhteellisen hyvällä mallilla, tosin viime kuussa tapahtui aika paha repsahdus. Mutta ehkä yksi repsahdus on sallittua? Tuli meinaan sen verran hirvee henkinen krapula että en kyllä halua enää uudestaan kokea sitä. Nytkin alkaa oksettaan kun edes ajattelen sitä paskaa oloo mikä pelaamisesta aiheutu. Hyi.

Ylipaino

Oon kaks kertaa käyny ravitsemusterapeutilla ja kolmannen kerran meen vielä huhti-toukokuun aikana. Samaa paskaa ja samat liput ja laput ja vihot sain mitä mulla oli jo kotona, mutta eiköhän se edes vähän motivoi kun on joku jolle ripittäytyä ja joka on ns asiantuntija? U know? Semmonen jonne ei kehtaa mennä monen kuukauden päästä vaan todetakseen että joo en oo tehny mitään asioiden eteen. Tosin ekalla käynnillä hän sanoi että hänen pitäisi tehdä yhteistyötä psykologin kanssa, koska paino-ongelmat liittyy monesti psyykkisiin ongelmiin. That is true.

Ystävyyssuhteet

Noh, tähän ei oo oikeestaan mitään sanottavaa muuten, muttakun oon täälläkin kirjoittanut siitä mun yhdestä ystävästä joka mm feidas mut tosi usein? Tai ainakin luulin olleeni kirjottanu koska nyt en kyl löydä mitään kirjotusta siihen liittyvää.. Vai onkohan mun pitäny kirjottaa ja oon sen puhelimeen kirjottanu joskus valmiiks mut en oo koskaan käyn julkasemassa sitä? No kuitenkin. Tossa syksyllä näin sattumalta mun entisen parhaan ystävän lähikuppilassa. Josta en ollut varmaan vuoteen kuullu mitään. No hän oli ihan innoissaan kun nähtiin ja plaaplaaplaa. Kauheesti selitti kuinka on ollu ikävä ja kuinka ei oo menny päivääkään että olis mua ajatellut. Just joo, mikset oo sit näyttäny sitä? No olin aika viilee ja kylmä. en juurikaan vastannu tai hymyilly tai mitään. Oli jotenkin tosi epämukava olo. No kun olin lähdössä kotiin hän sanoi tulevansa samaa matkaa että hän siirtyy toiseen kuppilaan. No käveltiin siinä sitten ja hän oli niin innoissaan ja selitti kaikkee paskaa siinä kovasti, ihankun oltas edellee parhaita ystäviä. En oikeestaan puhunu juuri mitään vaan mietin et miten mä voisin sanoo sille et joo no mun mielestä meillä ei enää mitäää ystävyyttä ookkaan tai jotain! No kun teiden oli aika erkaantua niin hän niin kovasti halasi minua ja sanoi että "Olet rakas! Ja pidetään enemmän yhteyttä" ja itse totesin vaan jotain "Mm". Tiet erkani. Heti alkoi aivan hirvettävä ahdistus ja mietin et mitä helvettiä mä teen. SIinä oli mun ehkä ainut tilaisuus sanoo et mitä mä oikeesti ajattelen.

No käppäilin kuitenkin kotiin. Kotona olin jo melkein sängyssä kun aloin miettiin et ei saatana, jossen mä nyt mee sanoon sille niin mä en saa toista mahdollisuutta. No ei muutakun vaatteet takas niskaan ja menoks. Matkalla vedin ties kuinka monta tupakkaa ja mietin mitä hemmettiä mä oikeen sanon. No sisällä sitten ettin tämän ystävän ja terassiltahan tämän löydin ja hän oli ihan "Ai ihanaa sä tulit tänne." ja olin vaan sillainen et joo meidän ehkä pitäis puhua. No hän oli ensin vähän ihmeissään että miksi, mutta sanoin että pitää vähän puhua. No hän hämmentyneenä istahti viereen ja kysyin vain että mikä sen mielestä tää meidän ystävyyssuhde tai jos tätä semmoseks voi enää sanoo on. Hän siinä sitten totesi että juu ei nähdä ja olle yhteyksissä enää juurikaan ja olin et no mistähän se mahtais johtua. Hän ei oikein osannut sanoa siihen mitään ja sanoin että "No suoraan sanottuna mulla ainakin meni hermot siihen että sä feidasit mut melkein joka kerta kun oltiin sovittu jotain." Hän oli ihan ihmeissään että miten niin. No kerroin sitten muutaman esimerkin, ja kuinka melkein aina kun sovimme jotain ja hän lupasi ilmoittaa koska on valmis, tai koska voin mennä kahville ym, hän ei koskaan ilmoittanut ja minä iltamyöhään asti aina odotin hänen ilmoitustaan. Arvatkaa mitä hän teki? Hän rupesi itkemään ja kysyin "MIKSET KERTONU MULLE AIEMMIN". Olin hetken aikaa että ai, munko vika tää kaikki onkin? Hän itki että mun pitäisi tietää kuinka masentunut hän on ja kuinka hän on pitämään huono yhteyttä ihmisiin ja kuinka hänellä ei ole vapaa-aikaa ja energiaa muille ihmisille, ja kuinka hän ei ymmärrä vihjailua vaan hänelle pitää mennä suoraan sanomaan jos hän on ollut paska ystävä.. Hän melkein vyörytti kaiken mun niskoille. Onneksi pidin itteni kylmänä enkä suonut kyseiselle henkilölle enää kyyneltäkään, ja sanoinkin hänelle jossain vaiheessa että olen hänen vuokseen itkenyt jo niin paljon, että oon ilmeisesti tuhlannut jo kyyneleeni hänen kohdallaan. Hän itki kuinka ei ole mennyt päivääkään ettei mua olisi ajatellut ja kuinka monesti mun talon ohi mentyä ajatteli että tulisi kylään. No miksei tullut? En saanut vastausta. Jäi niin paljon sanomatta silloin, jotka jälkikäteen tuli mieleen (mm siihen että on huono pitään yhteyttä ja on huonosti vapaa-aikaa ja energiaa muille, että on se kumma että facebookissa monena viikonloppuna lisätään niin kivoja kuvia kun on oltu muiden ystävien kanssa jossain, että onko he sit samanlaisia ystäviä kun minä, että he ovat ottaneet yhteyttä häneen yms?).

Mutta sain kuitenkin sanottua sen mitä ajattelin. Tuosta hetkestä on varmaan 4 kuukautta, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään. Kyllä minä häntä ikävöin, hyvinkin paljon, mutta jos minun avautumiseni ei hänen ajatuksiaan sen vertaa avannut, että hän olisi ollut valmis tekemään töitä (mm oman käytöksensä suhteen) jotta voisimme uudelleenrakentaa ystävyytemme, voin vain todeta että tämä on kaikista paras ratkaisu. Kun ystävyys on yksipuolinen, se silloin on yksipuolinen.

 

No johan tulikin tekstiä ja varmaan helvetin sekavaakin mutta sainpahan purettua sen.

Muttamutta. Ei tässä varmaan enää sen pidempii jaksa jaaritella. Eiköhän olis nukkumatin aika. Jeejee.

Night.