Palasin tänään kotiin äiteltä. Pikkusisko kulki bussilla samaa matkaa mun meini käymään iskällä. Kun jäin bussista ja lähdin käveleen kotiin päin, alko ahdistaan. Rinnasta alko puristaan ja tuntu etten sais happee. Kävin heittää vaa tavarat kotii ja lähdin pihan toiselle puolelle kaverille kahville. Viihdyin sielä nelisen tuntia, istuttii, juotii kahvia ja juteltiin. Kerroin että pari päivää ollu iha hyvä fiilis, kunnes jäin bussista ja kävelin kotia kohti ni alko ahdistaan... Sielä ollessa ahdistus katos. Lähdin siittä sitten mummulle kahville, samantien ku astuin rapusta ulos ni alko taas ahdistaan. Mummulla sinnittelin reilu tunnin kunnes oli pakko lähtee ku tuntu etten saa henkee. Istuin pihalla vähän aikaa ja vedin pari tupakkia. Hississä tuntu et kohta lähtee taju.

Oon nyt pari tuntia istunu kotona. Ahdistaa.

Tuntuu oikeesti että happi loppuis kesken (pienimuotoinen paniikkikohtaus?). Mietin tässä nyt vähän, et soitanko iskälle et voinko mennä sinne yöks.. vai soitanko äitelle ja kerron että ahdistaa ja koittaa jos puhuminen helpottais tätä oloo.

En oikeesti tiiä mikä helvetti vaivaa..